Kun Weyermannin Chocolate Rye -maltaat lähes loppuivat, tilasin halvempia ohramaltaita. Tai oikeastaan eivät ne maltaat niin paljon halvempia olleet, vaan niiden rouhinta. Weyermannin Chocolate Rye -maltaita näyttäisi tällä hetkellä myyvän Suomessa vain Mallaspuoti, joka veloittaa normaalikarkeasta rouhinnasta 40 % lisähintaa, kun taas esimerkiksi Kotipanimokauppa, josta tilasin tällä kertaa ohramaltaita, veloittaa 0,35 €/kg normaalirouhinnasta.

Uusimman tilauksen laskusta ote:

Yhteensä siis 10 kg tummaksi paahdettuja ohramaltaita kahdelta eri valmistajalta. Heinäkuussa lähes samalla laskun loppusummalla sai vain 6 kg Weyermannin Chocolate Rye -maltaita:

Viking Maltin suklaamallasta on purkissa vasemmalla alhaalla, Dingemannin Mroostia keskellä ylhäällä ja Weyermannin suklaaruismallasta on vielä runsaasti vertailumaistamiseen purkin pohjalla oikealla.

Mroostin EBC-luku on suurempi eli se on tummempaa, mutta muuten kahta ohramallasta on aika vaikea erottaa toisistaan. Dingemans kehuu Mroost-maltaittensa paahtotekniikkaa, että sillä tavoin maltaat eivät kitkeröidy ja voi olla, että sen ansiosta maut ovat niin samanlaiset huolimatta Mroostin tummemmasta paahdosta. Suklaan makua on selvästi vain Weyermannin ruissuklaamaltaassa ja se on lähellä hyvin tummaa, ei makeaa, jopa karvasta suklaata, kun taas Viking Maltin muka-suklaamaltaasta löytyy ehkä hieman samaa kuin jostain vaaleasta ja miedosta Maraboun suklaasta. Dingemans taas ei ilmeisesti kehtaa kehua suklaan maulla vaikka sitä Mroostissa on suunnilleen yhtä paljon kuin Viking Maltin suklaamaltaassa eli ei juuri lainkaan.

Ei nuo ohramaltaat silti huonolta maistu ja olen molempia jo aikaisemmin kokeillut ja käyttänyt ruismaltaiden ohessa. Tällä kertaa, kun ajatuksena oli kasvattaa mallasten osuutta, niin ajattelin, että samalla voisi käyttää pelkästään halvempia ohramaltaita, jolloin kokonais- tai kilohinta pysyisi suunnilleen samana ja niin se pysyikin. Edellisellä kerralla maltaita oli 400 g, jauhoja 1000 g ja nyt molempia oli yhtä paljon. Kilohinta laski 3,06:sta 2,86 euroon. Edellisen kerran resepti on kirjoituksessa Suklaanäkkäri ja uusi alla:

Kuva on linkki laskenta-arkkiin.

Leivinjauheen määrä on puolittunut samalla, kun ennen leivontaa lisättävien jauhojen määrä on puolittunut. Aluksi jauhoja lisätään 400 g, sama määrä kuin edellisellä kerralla, mutta maltaiden määrä on melkein tuplaantunut. Kuivahiivaa oli tällä kertaa kaksi pussia ja sen ansiosta paino laski 12 grammaa enemmän nopeutuneen alkoholikäymisen ansiosta haihtuneena hiilidioksidina vaikka käymisaika oli vain kaksi vuorokautta.

1400 grammasta jauhoja ja mallasta häipyi 132 grammaa käymisen ansiosta hiilidioksidina ja alkoholina, joten niissä oli kuitenkin noin 36 grammaa ylimääräistä kosteutta.

Gemini kertoi seuraavaa otsikon loppuosan sanonnasta:


Sanonta “Nyt otti ohraleipä” tarkoittaa, että jollakin meni huonosti tai kävi kehnosti. Se on negatiivissävytteinen ilmaisu.

Sanonnan alkuperä liittyy Suomen historiassa katovuosina syötyyn hätäleipään, jossa leipä jouduttiin tekemään rukiin sijaan ohrasta tai ohrasta, johon oli sekoitettu esimerkiksi petäjän kuorta (pettu) tai olkia.

  • Ohraa pidettiin perinteisesti vähemmän arvostettuna viljana leivonnassa verrattuna rukiiseen, koska se antoi heikomman sadon ja siitä leivotussa leivässä oli huonompi sitko.
  • Ohraleipä symboloi siis köyhyyttä, niukkuutta ja sitä, että oli jouduttu turvautumaan heikompaan ratkaisuun, kun parempaa (ruisleipää) ei ollut saatavilla.

Kun “otti ohraleipä”, se tarkoitti, että elämäntilanne oli kurjistunut tai jokin asia oli mennyt pieleen.

Sanonnalle on esitetty myös muita, tosin epätodennäköisempiä, selityksiä, kuten yhteys Venäjän keisarikunnan aikaiseen suojelupoliisiin (Ohrana) tai Rooman valtakunnan tapaan rangaista sotilaita syöttämällä heille ohraa vehnän sijaan. Yleisimmin hyväksytty selitys on kuitenkin sen yhteys nälkävuosien hätäruokaan Suomessa.


Vaikka tällä reseptillä suklaanäkkärin maku ei ollutkaan yhtä hyvä kuin edellisellä kerralla, oli koostumus napakymppi. Rapeampaa näkkäriä saa etsiä. Sen ei pitäisi kuitenkaan johtua ohran huonommasta sitkosta vaan siitä, että mallastuksessa sitko katoaa viljan lajista riippumatta.

Rouhinnalla taas on se vaikutus, että hienorouhinnalla sitko katoaa taikinasta selvästi paremmin kuin normaalirouhinnalla. Olen kokeillut sitä aikoinaan Laihian normaalirouhitulla kaljamaltaalla vs. hienorouhitulla tai jauhetulla mämmimaltaalla.

Seuraavaa kertaa varten aion tilata Weyermannin suklaaruismaltaita, mutta niitä ei mielestäni tarvita maun takia puolta taikinan “jauhoista”, noin neljännes riittää ja koostumuksen takia tarvitaan myös noin neljännes ohramaltaita.