Olen käyttänyt sähkösavukkeita jo yli kaksi vuotta ja sinä aikana moni laite on kulunut loppuun tai rikkoutunut. Hyvälaatuinen sähkösavuke kestää jatkuvaa käyttöä useita kuukausia, joka voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta käyttöympäristö on erittäin vaativa. Syöpyminen, mekaaninen kuluminen, iskut ja kolhut sekä karstoittuminen ovatkin yllättäen merkittävämpiä kuin litium-akkujen “väsyminen”.

Syöpyminen

Useissa akuissa on kromattuja messinkiosia ja ennen kuin litium-akun käyttöikä loppuu, on kromi usein ehtinyt jo syöpymään hien vaikutuksesta sormien hankauksen täydentäessä kulumista. Kromin alla on kellertävämpi nikkeligalvanointi, mutta sekin syöpyy, kuten myös kupari ja lopulta paljastuu messinki, josta osa on tehty. Silti akku pitää vielä latausta.

Galvanointikerrokset ovat kromauksessa hyvin ohuita, joten syöpyminen näkyy helposti. Myös ruostumaton teräs syöpyy, mutta ohuen kerroksen poistumista ei huomaa, koska samaa tavaraa on kertaluokkia paksumpi kerros. Ei siis ongelmaa, paitsi nikkeliallergikoille. Ruostumattomassa teräksessä on tyypillisesti joko 10 tai 8 prosenttia nikkeliä.

Maalipinnoitetuista akuista tai akkurungoista minulla oli aikaisemmin hyvin huonoja kokemuksia, mutta uudemmissa laitteissa en ole vastaavaa havainnut. Maali siis kuoriutui pois ja alta paljastui ruostumaton teräs. Haitta oli lähinnä esteettinen, koska se maali ei tietenkään kaikki kerralla lähtenyt. Jos maalipinta naarmuuntui, pääsi ilmeisesti hien sisältämä rasva etenemään vähitellen maalipinnan alla ja tosiaan jo yksi naarmu riitti käynnistämään prosessin.

Ei mitenkään yllättäviä havaintoja. Rannekelloja on jo vuosikymmeniä ollut myynnissä titaanipintaisena nikkeliallergikoille ja vielä hikisemmässä paikassa eli sormissa on lähes poikkeuksetta käytetty kultaa.

Mekaaninen kuluminen

Mekaaninen kuluminen on minua haitannut vain ensimmäisissä laitteissani, joissa oli perinteinen höyrystin, johon työnnettiin nesteellä kostutettua pumpulia sisältävä muovinen patruuna. Patruunan ja höyrystimen liitos tietysti ei kestänyt tiukkana kovin montaa liittämiskertaa ja sitten liitoksen kautta alkoi valua nestettä kiitos kapillaari-ilmiön. Niitä patruunoita olisi pitänyt vaihtaa hieman useammin, mutta kun ne maksoivat noin puoli euroa kappale, niin pian siirryin säiliöhöyrystimiin, joissa vuotoa ei esiintynyt.

Rakenteellinen kestävyys

Sähkösavuke rikkoontuu hyvin tyypillisesti tippuessaan tai puristuessaan vahingossa. Viimeeksi näin kävi pitkän syystakin taskussa olleelle laitteelle, kun vedin auton oven kiinni. Taskun kohta takissa oli auton istuimen ja oven välissä. Taskussa oli muutakin tavaraa, joten tarkempi analyysi olisi vaikeaa, mutta lopputulos oli, että tankkimallinen höyrystin oli kahdessa osassa ja akussa lommo. Höyrystimen pystyi kuitenkin pelkällä sormivoimalla kokoamaan eikä lommo haitannut akun toimintaa. Nestettäkään ei ollut päässyt valumaan.

Muoviosat ovat tietysti ensimmäisinä rikkoontumassa, mutta yleensä niitä ei käytetä kalliiden laitteiden kriittisissä osissa. Joskus kuitenkin käytetään. Esimerkiksi Lavatube VV -akkurungossa sen yläpään sulkee muovitulppa, johon on upotettu höyrystimen metallinen vastakappale. Jos Lavatube tippuu, irtoaa muovitulppa melko herkästi. Sekään ei vielä välttämättä haittaa, mutta jos höyrystimen vastakappaleeseen juotetut johdot irtoavat, on korjaaminen jo haasteellista.

Myös sähkötupakan muodosta johtuva rakenteellinen heikkous pelottaa erityisesti Vision Vivi Novan
(VVN) ja akun liitoskohdassa. VVN on melko paksu, 19 mm, mutta se kiinnittyy akkuun ns. 510-kierteellä, jonka ulkohalkaisija on vaatimaton 6,8 mm. eGo-tyyppisen akun halkaisija on 14 mm ja eGo-kierteen ulkohalkaisija on 12 mm. Useimmat tankkihöyrystimet eivät käytä eGo-kierrettä, mutta ne ulottuvat sen yli ja liitos on sen ansiosta tukevampi.

Höyrystimien karstoittuminen

Höyrystimiä joutuu vaihtamaan harmillisen usein niiden tukkeutuessa karstaan. Laitteistokustannuksista höyrystimien osuus on helposti kaikkein suurin yksittäinen potti. Jo ennen tukkeutumista maku muuttuu epämiellyttäväksi, joten jo senkin takia vaihtoväliä ja kustannustasoa on vaikea arvioida.

Tankkimallisia höyrystimiä on useita erilaisia. Osassa voi vaihtaan höyrystinytimen, kuten VVN:ssä, mutta useat tankkihöyrystimet ovat vain hieman kalliimpia kuin VVN:n höyrystinydin. Jos viitsii pikkutarkkaa näpräämistä, on tarjolla myös höyrystimiä, joihin voi vaihtaa itse vastus- ja imulangan. Molempia lankoja myydään halvalla metritavarana eikä niille soveltuvat höyrystimetkään ole erityisen kalliita.

Eräs varteenotettava tapa säästää höyrystinkustannuksissa on käyttää mahdollisimman vähän karstoittavia nesteitä. Vähän karstoittava neste on väritöntä. Vaikka käyttämäni mentholin makuinen neste onkin väritöntä, myös sitä käyttäessä tapahtuu karstoittumista, tosin hyvin hitaasti. Makuasiat ovat kuitenkin vaikeita ja jos suosikkinesteesi on voimakkaan väristä, se todennäköisesti myös karstoittaa nopeasti.

Karstan voi kuitenkin ainakin osittain poistaa ultraäänipesurilla. Hyörystimet ovat niin pieniä, että pienimmätkin ultraäänipesurit ovat varmasti riittävän suuria ja niitä saa kaupasta jo muutamalla kympillä. Jos laitteelle keksii muutakin käyttöä, kannattaa ehkä samalla harkita hieman isompaa. Ultraäänipesurin tehokkuus vaikuttaa riippuvan hyvin paljon höyrystimen rakenteesta. Bud on rakenteeltaa hyvin suljettu ja se ei tunnu puhdistuvan juuri lainkaan. VVN ja muut isommat säiliöhöyrystimet taas ovat avoimempia ja niitä vaikuttaa kannattavan pestä. Ultraäänipesuri on minulle varsin tuore ostos, joten tästä aiheesta varmaankin myöhemmin lisää.

Loppupäätelmät

Aikaisemmin olin sitä mieltä, että akkurungoissa on tulevaisuus, koska niissä voi käyttää halpoja vakioakkuja. Ne akkurungot vaan eivät kestäneet ja nyt erityisesti sähkösavukkeille tehdyt eGo-tyyppiset akut ovat suosikkejani. Ne kestävät normaalissa käytössä noin puoli vuotta, kaksi kappaletta maksaa muutaman kympin ja muodostavat lopulta melko pienen osuuden höyrystämisen kustannuksista.

Höyrystimet ovat vaikeampi, nopeammin kehittyvä ja mielenkiintoisempi aihe. Oma tämänhetkinen suosikkini on 1,6 ml vetoinen ECHO CE4 clearomizer. Sen hinta on vitosen paikkeilla, se karstoittuu hitaahkosti ja rakenne soveltuu ultraäänipesuun. VVN on turhan massiivinen, mutta myös se on hyvä. Varhainen suosikkini Bud on joutunut epäsuosioon hankalan täytettävyytensä, pienen vetoisuutensa ja nopeahkon karstoittumisen ja pesuun soveltumattomuutensa takia. Jos välttämättä haluaa yhtä ohuen laitteen kuin savuke on, en kuitenkaan tiedä parempaa vaihtoehtoa Budille.

Kaupallinen tiedote

Joitakin tässä esiteltyjä laitteita, kuten eGo-tyyppisiä akkuja, Vision Vivi Nova ja ECHO CE4 crearomizer -höyrystimiä voi ostaa verkkokaupasta www.esikari.com (aukeaa uuteen selainikkunaan tai kielekkeeseen). Omistan verkkokauppaa hallinnoivan virolaisen yhtiön sekä suomalaisen kaupan logistiikasta vastaavan yhtiön. Jako kahteen yhtiöön oli tarpeen Valviran tupakkalain tulkinnan takia.